Häirintää


Nainen palasi pöytänsä ääreen puuteroituaan nenänsä. Hän ehti juuri ja juuri kohentaa topattujen liiviensä sisältöä ennen miespuolisen kollegan paluuta vastapäisen pöydän ääreen. Nainen oli muina naisina, mutta vilkuili miestä. Eikö se huomaa mitään? Miksei se huomaa, vaikka vietin peilin ääressä aamulla tuntikausia ollakseni edustavimmillani? Olenko nyt pelkkää ilmaa, vaikka pikkujouluissa niin kiihkeästi ja salaa puristeltiin paloportailla yön pimeydessä. Katsoisi nyt edes vähän sillä silmällä!

Lasiseinän takana käytävää käveli osaston esimies, joka oli viettänyt lounastuntinsa fysioterapeutilla. Selkä oli niin jumissa, että juili. Käsien verryttelyn ohessa hän tuli samalla tarkkailleeksi niiden liikeratoja, joita neurologikin oli aiemmin tutkinut. Sormet harallaan ja ojennettuina molemmat kädet kiertyivät kiltisti synkronissa vuoroin sisäänpäin ja vuoroin ulospäin. Ei neurologista vikaa, tension neck ja hermopinne tai jotain sinne päin. Esimies ei huomannut naista, joka lasin takaa katsoi miestä pöyristyneenä: sehän ilmahieroo minun rintojani tuolta!

Miten meistä ihmisistä on tullut näin herkkähipiäisiä? Projisoimmeko turhautumiamme toisiin ihmisiin ja purammeko toteutumattomia odotuksiamme vääriin kohteisiin, jotta meidän ei tarvitsisi kohdata elämän realiteetteja itsessämme? Uutisissa Mauri Pekkarinen vastaa toimittajan ahdistaviin kysymyksiin huonoista sanavalinnoistaan, vaikkei hänen sanojensa kohde ollut kokenut julkisessa keskustelussa käsittämättömiin mittasuhteisiin paisuteltua tilannetta seksuaalisena häirintänä. Joukko forssalaislasten vanhempia toivoo viidennen luokan biologiassa käsiteltävää ihmisen anatomiaa ja lisääntymistä valinnaisaineiksi. Kuka määrää seksuaalisuudestamme? Kenen tulkintojen kautta meidän tulee lukea toisiamme? Jos oma seksuaalisuutemme on tabu, kenen oletetulla riettaudella piilotajuisia ongelmiamme repostelemme?

”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan […] sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.” (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986/609; 7 §)

Psykoterapeutti ja lääketieteen tohtori Martti Siirala teki elämäntyötään sosiaalipatologisista lähtökohdista. Jos yhteisö on sairas, se oireilee, ja jos oireiden hallinta perustuu yksinomaan tuomitsemiseen ja syyllistämiseen, se alkaa sairastuttaa yhteisöstä syrjään ajettuja yksilöitä. Vaarallisin tässä kuviossa on totuuden omistamisen harha, joka kollektiivisena painostuksena saattaa ajaa totuuden nimissä takaa-ajetun yksilön epätoivoisiin tekoihin ja jopa mielisairauden partaalle.

Esimies ei käsittänyt pöydälleen seuraavalla viikolla saapuneen työsuojelupiirin kirjeen sisältöä. Seksuaalista häirintää? Hän oli koko ikänsä ihaillut, mutta myös kunnioittanut naisia lähes korkeampina olentoina, joita oli nöyrästi palvellut jo kolme vuosikymmentä myös esimiehen tehtävässään. Hän käveli sekavin miettein käytävää vilkuillen molemmin puolin käytävää symmetrisesti rakennettuihin lasiseinien takaisiin avotoimistoihin. Kukaan ei tervehtinyt, ei sanonut huomenta. Vain merkitseviä katseita ja vakaan moraalinsa tiedostavia selkiä. Myyntijohtaja kääntyi hänet nähdessään kahvihuoneen ovelta takaisin merkittävästi yskäisten. Hän käveli turvamiesten kopille ja luovutti asiaankuuluvasti kulkukorttinsa ja avaimensa, kuten viraltapanoilmoituksessa oli pyydetty tekemään. Mies käveli ulos, haukkoi henkeään, soitti ystävälleen ja kertoi harkitsevansa itsemurhaa.


(Kirjoitettu tositapahtuman pohjalta…)

CC BY-ND 4.0 Häirintää, jonka tekijä on hannetuuli, annetaan käyttöön lisenssillä Creative Commons Nimeä-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Lisenssi. Tätä lisenssiä täydentäviä käytön sallivia ehtoja voi löytyä sivulta Tekijänoikeudet.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *